KHO linjasi vuokrasopimuksen päättymisen merkityksestä vesitaloushankkeessa

Korkein hallinto-oikeus linjasi, että vuokrasopimuksen päättyminen voi katkaista vesitaloushankkeen oikeudellisen jatkuvuuden ja johtaa toiminnan arvioimiseen uuden lainsäädännön perusteella.

Korkein hallinto-oikeus arvioi ratkaisussaan KHO:2025:84 vesiosuuskunnan pohjavedenoton oikeudellista perustaa tilanteessa, jossa toiminta oli alun perin perustunut vuonna 1988 tehtyyn 30 vuoden vuokrasopimukseen. Sopimus oli solmittu vanhan vesilain (264/1961) aikana ja päättyi vuonna 2018. Aluehallintovirasto myönsi sopimuksen päättymisen jälkeen luvan vedenottoon soveltaen edelleen vanhaa vesilakia, koska vedenoton katsottiin alkaneen laillisesti ennen uuden vesilain (587/2011) voimaantuloa, ja Vaasan hallinto-oikeus piti tätä lähtökohtaa oikeana.

Korkein hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että vuokrasopimuksen päättyminen muutti vedenottamon alueen käytön oikeudellista perustaa olennaisesti. Tämän vuoksi kyse ei enää ollut samasta ennen vuotta 2012 laillisesti aloitetusta vesitaloushankkeesta. Näin ollen tapauksessa ei voinut soveltaa vanhaa vesilakia siirtymäsäännösten perusteella vaan olisi sovellettava voimassa olevaa vesilakia. KHO kumosi aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ratkaisu korostaa, että vesitaloushankkeisiin liittyvien maa-alueiden käyttöoikeuksien on perustuttava jatkuvasti voimassa olevaan sopimukseen tai lupaan. Jos määräaikainen sopimus päättyy ilman uutta järjestelyä, hankkeen oikeudellinen tilanne voi muuttua olennaisesti ja toimintaa arvioidaan voimassa olevan lainsäädännön perusteella. Tämän vuoksi sopimusten jatkaminen ja lupatarpeet on syytä arvioida hyvissä ajoin ennen sopimuskauden päättymistä.